Oli syksy myöhä, ilta muistaaksein, houhou, mä pientä iltapalaa juuri tein, houhou, mä ulan auki käänsin, mä kovemmalle käänsin sen. Joku lauloi ikävästään itkien, houhou, kun laulun katkas ääni sähköinen, hou hou, ja valon välähdyksen kirkkaan nähdä sain…
Ja sähköinen ääni puhui minulle: Nuori mies, sinuun minä olen mielistynyt. Olet ahkerasti perehtynyt musiikkiini vuosikaudet. Sinä olet ymmärtänyt mistä se on lähtöisin: Billy Eckstine, Eddy Arnold, Roy Brown, Blackwood Brothers, Ink Spots…
Mutta nyt sinun on korkea aika ravita itsesi ja perheesi sillä herkulla, mitä me söimme meillä Memphisissä. Äitini laittoi sitä ja kyllä myös Red West oppi myöhemmin laittamaan lähes yhtä hyvää…
Niinpä menin lähimpään K-Markettiin ostamaan paahtoleipää, maapähkinävoita, banaaneita ja pekonia. Näistä kirjavista ainesosista pitäisi valmistua erikoisuus nimeltä Elviksen leipä.
Netistä löytyy useita eri ohjeita ja lienee jokunen Elvis-keittokirjakin olemassa. Itse selailin aikanaan kirjaa nimeltä Are you hungry tonight? Muistan nähneeni kauan sitten jopa televisio-ohjelman liittyen Elviksen ruokailuun! (Siinä soi taustamusiikkina muun muassa Suspicious Minds Venturesien Swamp Rock-albumilta)
Mutta eipä enempää muisteluita. Pekonit paistinpannulle tirisemään ja sen jälkeen myös paahtoleivät käväisemään pannulla. Paahtoleivälle aimo sipaisut maapähkinävoita ja siihen sitten ne pekonit sekä viipaloitu banaani. Piece of cake, jos ilmaisu sallitaan tässä yhteydessä. Minä tein kerrosleivän, jotta ainekset pysyvät leivällä. Lieviä variaatioita löytyy, eräässä reseptissä hunajaakin, jota en kuitenkaan lisännyt. Maukas resepti löytyi Martinan ruoka- ja matkailu-blogista, kiitos hänelle!
Maistuiko? Joo, oikeastaan… aika hyvä? Once in a lifetime, luonnehti parempi puoliskoni. Nuorempi teini-ikäinen poikani ei koskenut pitkällä tikullakaan. Vanhempi otti ennakkoluulottomasti muutaman haukkauksen, mutta oudoksui banaanin läsnäoloa. Näin se vaan meni, poika. Elvis yhdisti musiikissaankin kantria, bluesia, gospelia ja crooner-laulajia.
Itselleni jäi raskaaksi velvollisuudeksi syödä kolme Elvis-sandwichiä, joten eivät olleet musiikkihommat ajatuksissani enää niiden jälkeen. Aika hyvä simulaatio jouluruokaähkystä, sanoisin, tai se tunne, kun olet syönyt Zetorin pyttipannun XL-kokoisena ja kermalla.
Tuliko nälkä? Olihan sinulla ainakin huumoritutkasi päällä etenkin kursivoituja alkukappaleita lukiessasi? Ei muuta kuin TCB ja palaillaan!
Mika-Mika-Maa 