Matkalla jossakin tuntemattomissa avaruuksissa…
Lentoaluksemme kontrollijärjestelmän itsepintaisesti antama vikailmoitus antoi huolenaihetta, suorastaan painavan syyn hätälaskuun. Jännityksellä lähestyimme vierasta planeettaa, jonka nimeksi keskustietokoneemme ilmoitti Tellus.
Pikainen mutta dataltaan vajavainen raportti antoi ymmärtää, että Telluksella olisi elämää. Kohta kuljimme autioituneen kaupungin kaduilla, emmekä nähneet edes rottia tai kulkukoiria.
Täältä oli lähdetty pois kauan sitten. Rakennukset näyttivät suht’ hyväkuntoisilta. Tämä ei ollut luultavasti ollut sotatanner. Kenties paikalliset asukkaat olivat lähteneet etsimään muualta ravintoa tai suotuisampia elinolosuhteita.
Kaduilla puhalsi kolea tuuli. Hakeuduimme lämmittelemään rakennukseen, jonka lasiovesta seurueemme kielinero oli tunnistavinaan kirjasinmerkit Record Store. Huoneistoissa ei ollut ristin sielua, ainoastaan metrikaupalla levykkeitä hyllyissä.
Kielineromme tutkiskeli levykkeiden merkintöjä, hitaasti tavaten:
Leonard Bernstein, Antonio Vivaldi, Dave Brubeck, Händel, John Dowland, Chuck Berry, Bob Dylan, Astor Piazzolla, Los Indios Tabajaras, Edith Piaf, Ella Fitzgerald, Nat King Cole, Isaac Albéniz, Thelonius Monk, Ennio Morricone, Sergio Mendes, Tom Waits, Stan Getz, John Fahey, Zombies, Shuggie Otis, Mississippi Sheiks, Hoyt Axton, Seals & Crofts, Electric Light Orchestra…
– Luulen että näille levykkeille on taltioitu paikallista musiikkia.
Ryhmänkomentaja hypisteli kulmat kurtussa yhtä tallenteista. Siinä oli kuva naaraspuolisesta olennosta. Niukasta pukeutumisesta tuli mieleen jonkinlainen orja tai palvelijatar, mutta katse oli uhmakas, suorastaan provokatiivinen. Kenties jonkinlaista rituaalimusiikkia?
– Kuvassa lukee ilmeisesti Vanessa Vanilla.
– Otammeko jotakin näitä musiikkitallenteita mukaan tutkittavaksemme? Muistaakseni meiltä löytyy vanha tietokone, joka saattaisi tunnistaa tätä formaattia.
– Kernaasti, mutta ei kuitenkaan paljoa tällä kertaa, sillä aluksemme tilakapasiteetti ei salli enempää kuormitusta.
– Tätä tallennetta löytyy eniten, ehkä se on merkittävin näistä.
Ryhmämme musikologi sujautti Vanessa Vanillan levykkeen näytelaukkuunsa ja jatkoimme matkaamme…
Levytuottaja Rahkonen säpsähti torkuiltaan, parahtaen:
”EI SAATANA! PERUUTETAAN SE BB-VANESSAN LEVYTYSSESSIO! KOIRANIKIN OSAISI LAULAA PAREMMIN! VETÄKÄÄ SINKKUKIN POIS MYYNNISTÄ! TAI LÄHETTÄKÄÄ RADIOASEMILLE, MUTTA MIKROSIRULLA, JOKA TUHOAA SAMALLA RADIO COCKIN JA RADIO DEMENTIAN SOITTOLISTAT! ”
Neuvotteluhuoneessa vallitsi hölmistynyt hiljaisuus. Pöytäseurueellinen musiikki- ja viihdealan ihmisiä pälyilivät vuoroin toisiaan ja kenties hieman krapulaisen oloista levytuottajaa.
Manipulation Records Companyn tuotantopäällikkö Korte oli myös kovin mietteliäänä:
Rahkonen on ihan okei jätkä, mutta joskus liian taiteilija näihin hommiin. Mikä helvetin vimma silläkin on teurastaa lypsävä lehmä? Okei, eihän tuota BB-vosua kukaan halua muistaa enää ensi kesänä, mutta yritetään nyt lypsää, kun isännät vielä kuumana Vanessaan. Annan jätkien jatkaa palaveria muunnetulla kokoonpanolla ja yritän dempata tuon yhden riitasoinnun.
Korte rikkoi vaivaannuttavan hiljaisuuden, niin vekkulimaisesti virnistäen kuin vain osasi.
– Anteeksi kollegat, mutta Rahkosen eiliset bluesjamit taisivat venähtää pikkutunneille. Jatkakaa te pojat palsua, niin mennääs me Rahkonen neukkari kakkosen puolelle ja nautitaan sielunravinnoksemme remasteroitua Beatles-boxia…
Korte talutti voipuneen näköistä Rahkosta ulos palaverista kuin oppitunnilla riehunutta oppilasta, näennäisen leppoisesti jutustellen.
– Oletkos Rahkonen vielä ollut yhteyksissä niiden vanhojen bändikavereidesi kanssa, joiden kanssa soittelitte Mombasaa ja Kuurankukkaa pizzerioissa ja laivoilla? Sinä voisit pitää nyt pienen taidelomasi. Otetaan välillä kato se nuori innokas kundi Lefa puikkoihin. Sillä on nyt tiukka taimi tämän päivän saundeista…
Muutaman tunnin päästä Rahkonen oli jo kaukana kaikesta tästä, nauttimassa toista oluttaan puolityhjässä Pub Windsorissa. Helmikuun lopun häikäisevä iltapäiväaurinko lupaili kevättä. Alkoi kuulumaan Link Wrayn räyhäävä kitarasoinnuttelu Rumble, se oli Rahkosen kännykän soittoäänenä. Linjalla oli vanha kaverinsa Nykopp.
– No, mitäs Rahkonen?
– Perkele, minkä unen näin, Nykopp! Kaikki musiikillinen sivistys oli kadonnut maan päältä ja jäljellä oli vain BB-Vanessa…
– Vanessa Vanilla? Ihan jees flikka, kunhan pitää suunsa kiinni. Mutta et sä varmaan mitään unianalyysia ollut pyytämässä?
– Juu ei. Kaivoin pitkästä aikaan esiin Gibson ES-kolmekolmefemmani ja funtsailin että olisi hauska soitella teidän bändin kanssa.
– No hitto, toi oli mainio ajatus! Lauantaina sitten klo 18?
Sovittuaan tulevan lauantain menot Rahkonen haki uuden oluen baaritiskiltä ja pysähtyi silmäilemään iltapäivälehden lööppejä. Outo valoilmiö Helsingissä, ufo?, Laulaja Vanessan kuumat bikinikuvat, Totuus Radio Cockin suosikkijuontajan erosta…
Mika-Mika-Maa 